Osakaskunnat
Osakaskunnat (aiemmalta nimeltään kalastuskunnat) omistavat ja hallitsevat usealle kiinteistölle kuuluvia yhteisiä vesialueita. Osakaskuntien toimintaa säätelee yhteisaluelaki ja kalastuksen osalta kalastuslaki ja –asetus. Osakaskuntia on Suomessa useita tuhansia. Osakaskunta päättää yhteisen vesialueen käytöstä ja hoidosta. Jos alueella on aiemmin toiminut kalastuskunta, se jatkaa toimintaansa yhteisen vesialueen osakaskuntana.
Osakaskunnan toiminnassa noudatetaan vanhoja kalastuskunnan sääntöjä siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa yhteisaluelain kanssa. Osakaskunnan toimintaa varten osakaskunnalle voidaan hyväksyä säännöt. Osakaskunnan säännöt ja sääntöjen muutos on alistettava TE–keskuksen kalatalousyksikön vahvistettavaksi. Sääntöjä uudistettaessa kannattaa käyttää mallisääntöjä, joita saat mm. Kalatalouden Keskusliiton jäsenjärjestöistä.
Sääntöuudistuksessa tarvittavista asiakirjoista saa lisätietoja kalatalousyksiköstä.
Tärkeimpiä asiakirjoja ovat:
- puheenjohtajan allekirjoittamat säännöt
- kiinteistörekisteriote
- osakaskunnan kokouksen pöytäkirjakopio
- selvitys siitä, ettei sääntöjen vahvistaminen ole riidanalainen.
Osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan yhteystiedot tulee ilmoittaa TE–keskukselle ja maanmittaustoimistoon.
Osakaskunta voi päättää kalakannan hoitoon ja kalastuksen järjestämiseen, kuten kuvan myyntiin liittyvien tehtävien siirtämisestä kalastusalueelle. Koska vesialueiden omistus on Suomessa usein pirstaleista, tehtävien siirto on perusteltua. Kalavesien hoito, kalastuksen säätely ja lupien myynti on järkevää hoitaa vesistöalueittain. Kalavesien hallinnointia on mahdollista järkevöittää myös yhdistämällä osakaskuntia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Yhdistäminen tapahtuu kiinteistömuodostuslain mukaisesti maanmittaustoimituksella. Kalastusoikeuden haltija on velvollinen järjestämään kalastuksen ja kalakannan hoidon siten, että päästään mahdollisimman suureen vesialueen pysyvään tuottavuuteen ja kalakantojen järkiperäiseen hyväksikäyttöön. Niinpä kalastusta ei tule turhaan rajoittaa. Kalastusoikeuden haltijan tulee myydä lupia myös ulkopuolisille ja erityisesti huomioida ammattikalastuksen tarpeet. Ammattikalastus on harvoin uhkana kalakannoille, vaan se päinvastoin parantaa kalaveden tilaa ja kalojen kasvua harventamalla liian tiheitä kalakantoja. Uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämättä jättäminen on kansantaloudellista tuhlausta!